keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Astrid sadalla sanalla

Esittelen aluksi tämänkertaisen luomuksen taustoja (itse proosaluomus löytyy tuosta alempaa kolmen tähden jälkeen). Astrid sadalla sanalla on tuorein linkki pitkässä luomisprosessissa, joka alkoi eräästä kalliolaisesta kämpästä, jossa olin jatkoilla kolmisen vuotta sitten. Huoneen pelkistetyn skandinaavinen sisustus, pienistä kaiuttimista sykkivä indiemusiikki ja seitsemän henkilöä jakamassa niin yksiön sänky- ja lattia-alan kuin puolillaan olleen tequilapullon sai minut pohtimaan, millaisen runon sijoittaisin vastaavanlaiseen kämppään.



Kyseinen runo (nimeltään Ero) sai muotonsa noin vuotta myöhemmin, joskin olen sittemmin hionut sitä useaan kertaan. Alla kyseinen runo v. 2010 versiona:


Sunnuntaiaamu. Pöly on laskeutunut,
ja kello siirretty kesäaikaan.


Olen juuri lopettanut. Astrid lepää rinnat paljaana, katsoo minua
kuin latinalaista tanssia
ja kysyy, olenko vapaa. Minä olen aina vapaa.


Suljen oven perässäni, sillä vapaus lakaisee ihmisiä erilleen.


Astridin silmissä humalaisen lempeä katse
huomenna lehdet varisevat mielensä syksyssä.


Myöhemmin eräs lukija ehdotti minulle, että tekisin Astrid-hahmon ympärille sarjan runoja. Tuon runosarjan asiasisällön olen ironisoiden ja karsinnan ja kiteyttämisen kautta siirtänyt tekstiin "Astrid sadalla sanalla".


Kerron hiukan itse hahmosta. Astrid nimenä on behindthename.com -sivuston mukaan yhdistelmä muinaisnorjalaisista sanoista, jotka tarkoittavat kaunista ja jumalatarta. Kuten jumalhahmot yleisesti, jäänee Astridkin lukijalle etäiseksi. Siinä missä Astrid on siis viittaus arkkityyppiseen rakastajatarhahmoon, on kertoja puolestaan mitä tavallisin mies.


* * *


Astrid sadalla sanalla


Tavattiin ja juotiin kahvia. Astridilla oli salaatinpala hampaiden välissä. Keskusteltiin eurooppalaisen elokuvateollisuuden tuoreimmista tuotteista. Sekstattiin myöhemmin. Astrid tykkäsi penikseni vinoudesta. Hiukan vino on luonteenikin. Tehtiin Massaman currya ja kuunneltiin Serge Gainsbourgia. Aamulla sekstattiin vielä ennen kuin Astrid lähti töihin. Tuntui kuin maailma olisi piirittänyt meitä. Eräänä toisenakin aamuna sekstattiin. Luulen, että hän teeskenteli orgasmia. Keitin meille vihreää teetä. Astrid puki päälleen college-verkkarini. Kuunneltiin Arcade Firea. En kuullut Astridista muutamaan päivään. Tuli ikävä. Myöhemmin kesällä mentiin matkalle, ajettiin Poriin. Istuttiin rannalla ja luettiin Houellebecqiä. Sekstattiin autossa. En tiennyt, mitä vapaus merkitsee. Astrid ihmetteli, miksen koskaan kysy miltä hänestä tuntuu. Seurasi hiljaisuus.

3 kommenttia:

  1. Mä tykkään jotenkin sun kirjoitustyylistä. Tavallaan hirveän minimalistinen ja yksinkertainen, mutta kuitenkin tuntuu sanovan paljon. Kirjoitat myös tosi rohkeasti ja suoraan asioista, mikä on musta usein positiivinen asia, kuten myös tässä.

    Meinaatko jatkaa tuota Astrid-runoa? Runosarja ei kuulosta ollenkaan hullummalta! Miten olisi jumaltarustoa mukaan ujutettuna?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommmentista! Tein itse asiassa vuosi sitten runosarjan tuon Astrid-hahmon ympärille, mutten ollut aivan tyytyväinen lopputulokseen. Luultavasti kirjoitan sen uusiksi. Tuo jumaltaruston hyödyntäminen kuulostaa käyttökelpoiselta idealta.

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin runosta!
    Sun teksteissä on oma kädenjälkensä (kuten Annakin tuossa jo kirjoitti) ja se toimii.
    Kannatan myös tuota runosarjaa..olisi kiinnostavaa lukea lisää!

    VastaaPoista