Kirjoittamisesta kirjoittaminen

Vaikka otsikko kuulostaa lähes paradoksilta, siihen pitäisi nyt pyrkiä. Kirjoittaa kirjoittamisesta. Sehän on hyvin tuttu aihe, joten sen pitäisi olla helppoa - eikö? Kaikkihan me osaamme kirjoittaa, kun sitä kerran opiskelemme. Kuitenkin (samalla kun hellyydenkipeä pikkuprinssi tönii kylmällä kuonolla rannetta ja kerjää huomiota) jään vain miettimään mitä kirjoittamisesta oikein sitten kirjoitetaan. Vaikka sitä mietitään enemmän joskus toiste, koska ensin aloitankin siitä kaikkein tutuimmasta aiheesta - minä. Siitä kirjoittaminen pitäisi olla äärettömän helppoa - itsehän minä tunnen itseni parhaiten. Ja taitaa se olla lempipuheenaiheitani. Vaikka ensimmäinen ajatus esittelytekstistä olikin "mitä hittoa mä oikein kirjoitan". Joten here goes nothing!

Ensinnäkin olen Mari, tosiaan Työväen Akatemian opiskelija. Ylioppilas, foorumiroolipelaaja, jääkiekkofanaatikko. Harrastuksia (ja rakkaudenkohteita) kirjoittaminen, matkustaminen, roolipelaus ja jääkiekko. Noista saatatte vielä kuulla lisääkin, koska lempipuheenaiheestaanhaan jaksaisi jaaritella tästä ikuisuuteen. Totaalisen koukussa saksalaiseen hiphoppiin ja IMDb'n keskustelupalstan selaamiseen. Viime aikoina olen huomannut useaan kertaan kuinka useat ilmaisut toimivat paljon paremmin englanniksi, kuin suomeksi - siksi olenkin ruvennut kirjoittamaan useammin pelkästään englanniksi. Yritäpä kääntää "just walk away" suomeksi kuulostamatta juntilta. Myös kofeiini on mahtava inspiraation lähde (etenkin kun sitä tulee juotua liikaa) ja yöllä kirjoittaminen on todettu sujuvammaksi. Inspiraation lähteinä hyödynnetään myös erittäin paljon musiikkia.
Siinä basics pikakelauksena - entä sitten?

Joten, Työväen Akatemiaan kirjoittamaan - miten ja miksi? Tietenkin, kirjoitan paljon ja suorastaan rakastan sitä. Mielikuvitus oli lennokas jo pikkuskidinä - jonka äiti on vahvistanut. Harrastus, jota voisi tehdä työkseen. Tosin mulla on kieltämättä vähän sellainen kammo että jos se ei olekaan enää niin vapaata, rentoa ja hauskaa kun rupeaa kirjoittamaan työkseen. Koska deadlinet ovat hirvittäviä. Vaikka välttämättä en koskaan edes tule kirjoittamaan työkseni. Kirjoittamisen opiskelu kun ei ollut ainoa vaihtoehto. Eikä ole vieläkään, tämä on plan A, jota nyt kokeillaan ensin. Plan B ja C ovat olemassa.
Lukioon asti halusin olla ensihoitaja, mutta sitten pitkä matikka meni niin kirkkaasti yli hilseen että tuli suosiolla vaihdettua lyhyeen. Siinä meni sitten loistavat kolme vuotta ja lakki on kotona hyllyn päällä tallessa. Lukio lusittu - entä sitten? No seuraava kiinnostuksen kohde käsittelyyn - matkustaminen, kielet ja kirjoittaminen. Olen aina rakastanut matkustamista ja vieraita kieliä. Mutta kirjoittaminen veti puoleensa eniten, joten sitä kokeillaan ensin. Kauniainen oli taas ennestään tuttu kaupunki, joten Työväen Akatemia oli helppo valinta. Ehkä mä sitten opiskelen kieliä ensi vuonna. Tai yhdistän ne ja ryhdyn kääntäjäksi. Tai sitten mä en opiskele mitään. Ehkä mä lopultakin toteutan ideani välivuodesta ja lähden Kanadaan. Tai sitten en. Sitä murehditaan silloin - nyt kirjoitetaan.

En oikeasti osaa nimetä, milloin innostus kirjoittamiseen lähti lentoon. Jotain kuitenkin tullut sepitettyä pienestä asti. Isoäitikin kirjoitti paljon, joten ehkä se tulee sieltä. Mulla oli myös ehdottomasti maailman paras äidinkielen opettaja yläasteella, joten hänellekin pitää antaa tunnustusta. Ilman hänen motkotustaan Tuntematon sotilas ja Seitsemän veljestä olisi jäänyt lukematta ja tietenkin kyllä se opettikin paljon. Kielioppiin ainakin, jos ei muuten. Joten kiitos ja kumarrus sinne suuntaan.
Foorumiroolipelaajana kirjoitan lähes joka päivä jotain. Pelivastauksia, hahmojen kuvauksia - tekstipohjainen roolipelaaminen onkin pelkkää kirjoittamista ja se on harrastus, jolle olen erittäin omistautunut. Pelaamisen parissa on tullut pyörittyä vähintään viimeiset kahdeksan vuotta ja edelleenkin rakastan sitä aina vain enemmän. Nytkin pitäisi olla kirjoittamassa pelivastauksia, mutta enpä ole. Mä en enää muista mistä se koko juttu lähti, mutta siitä harrastuksesta en luovu. Roolipelihahmojen luominen on jo yhtä kivaa kuin itse niiden pelien pelaaminenkin. Ja roolipelaaminen onkin erittäin isossa roolissa mun kirjoittaja-minässä - kirjoittaminen tuskin olisi jäänyt niin vahvasti mun elämääni, jos en olisi eksynyt roolipelifoorumeille. Koska sen parissa tulee kirjoitettua jotain joka päivä - tai ainakin mietittyä päässä mitä peleihin vastaisi, vaikka varsinaista tekstiä ei tulisikaan. Ja se on hauskaa. Vaikka mitään ei tapahdukaan oikeasti, niiden hahmojen ja itse pelien ideoiminen on kiinnostavaa. Olen täysin koukussa roolipelaamiseen ja tästä voisinkin jaaritella enemmänkin. Se on niin läheinen harrastus, että siitä voisi puhua tuntikaupalla. Mutta ehkä mä syvennyn siihen lisää joskus toiste.

Mistä mä sitten kirjoitan on kysymys, johon en ole koskaan osannut vastata. Siksi mä vastaankin tyhjentävästi että kaikesta, kumarran ja jätän tämän nyt tähän.